Norja karsii vähähyötyisiä hoitoja, Suomessa seurataan tuloksia
Lohja, 16.8.2026. Sairaalan käytävällä ratkaiseva kysymys ei aina ole se, voidaanko tutkimus tai toimenpide tehdä. Olennaisempaa on, auttaako se juuri kyseistä potilasta enemmän kuin siitä mahdollisesti aiheutuu haittaa.
Ylen 16.8.2026 julkaisema uutinen kertoo Norjan valtakunnallisesta työstä, jossa sairaaloita ohjataan vähentämään tutkimuksia ja hoitoja, joiden terveyshyöty jää vähäiseksi. Norjan neljä alueellista terveysviranomaista tekevät yhteistyötä, jota johtaa terveyspalvelujen vaihtelua tutkiva SKDE.
Lohjalla asuvan hoito ei muuttunut 16.8.2026 Norjan linjausten vuoksi. Norjan lista ei ole Suomessa voimassa oleva hoitorajoitus, eikä yksittäistä tutkimusta tai hoitoa voi arvioida pelkän uutisotsikon perusteella.
Mitä Norja pyrkii vähentämään?
Ensimmäiseen tarkempaan arviointiin on valittu kolme yleisesti käytettyä hoitokokonaisuutta:
- tietyt olkapään leikkaukset, joiden hyöty voi jäädä vähäiseksi verrattuna muuhun hoitoon
- mahalaukun tähystys alle 45-vuotiaille potilaille silloin, kun hälyttäviä oireita ei ole
- sepelvaltimoiden varjoainekuvaus vakaassa sepelvaltimotaudissa silloin, kun tutkimus ei todennäköisesti muuta hoitoa.
Rajaukset eivät tarkoita, että toimenpiteet olisivat kaikissa tilanteissa tarpeettomia. Potilaan oireet, ikä, muut sairaudet, aiemmat tutkimukset ja hoitovaste voivat muuttaa arviota olennaisesti.
Norjan virallisen ohjelman mukaan valtaosa sairaaloissa tehtävistä tutkimuksista ja hoidoista on tarpeellisia. Ohjelmassa esitetty arvio enintään noin viidenneksestä kuvaa koko järjestelmän mahdollisesti vähähyötyisiä käytäntöjä. Se ei tarkoita, että joka viidennen yksittäisen potilaan hoito olisi turha.
Tarkoittaako vähentäminen hoidon epäämistä?
Tavoitteena ei ole jättää potilasta yksin oireidensa kanssa. Esimerkiksi tiettyjen olkapääleikkausten sijasta voidaan tarjota fysioterapiaa, harjoittelua, kivunhoitoa tai seurantaa, jos ne tuottavat yhtä hyvän tai paremman tuloksen pienemmillä riskeillä.
Hyvä hoito voi siis tarkoittaa myös sitä, ettei tehdä invasiivista toimenpidettä. Ratkaisun pitää silti perustua potilaan tilanteeseen eikä pelkkään säästötavoitteeseen.
Vähähyötyisen hoidon karsiminen voi parhaimmillaan vähentää komplikaatioita, vapauttaa ammattilaisten aikaa ja suunnata resursseja hoitoihin, joista potilas hyötyy enemmän. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti lyhennä jonoja, ellei vapautuvaa kapasiteettia pystytä käyttämään tarkoituksenmukaisesti.
Mitä Suomessa on jo käytössä?
Suomessa Käypä hoito -toimitus julkaisee Vältä viisaasti -suosituksia. Niiden tavoitteena on luopua järjestelmällisesti vanhentuneista, tutkimusnäyttöön perustumattomista tai mahdollisesti haitallisista käytännöistä.
Lisäksi hallituksen esitys HE 90/2026 koskee sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteita. Esitys on Suomen oma lainsäädäntökokonaisuus, eikä se sellaisenaan tuo Norjan kolmen toimenpiteen listaa suomalaisiin sairaaloihin.
Ylen haastattelema implementaatiolääketieteen apulaisprofessori Markus Haapanen arvioi, että Suomessa voitaisiin tarkastella erityisesti paljon käytettyjä ja kalliita toimenpiteitä, joihin liittyy mahdollisia haittoja tai selittämättömän suurta alueellista vaihtelua.
Mitä vastaanotolla voi selvittää?
Suunniteltua tutkimusta tai hoitoa koskevassa keskustelussa potilas voi pyytää ammattilaista avaamaan ainakin seuraavat asiat:
- Millaista hyötyä hoidosta odotetaan juuri tässä tilanteessa?
- Kuinka todennäköinen hyöty on ja kuinka pitkään sen arvioidaan kestävän?
- Mitä riskejä, haittoja tai toipumisaikaa hoitoon liittyy?
- Onko tarjolla kevyempiä tai turvallisempia vaihtoehtoja?
- Mitä voi tapahtua, jos tilannetta seurataan ennen toimenpidettä?
- Mitkä oireet edellyttävät uutta tai kiireellisempää arviota?
Kysymysten tarkoituksena ei ole vastustaa hoitoa, vaan tehdä päätöksestä ymmärrettävä. Potilaan ei pidä perua tutkimusta tai lääkärin määräämää hoitoa pelkän yleisen uutisen perusteella.
Pitkän ajan tulokset puuttuvat vielä
Norjan ohjelma on ollut käytössä vasta muutaman vuoden, joten sen pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole vielä kattavaa näyttöä. Ylen mukaan joidenkin listattujen toimenpiteiden määrät ovat vähentyneet, mutta samalla samankaltaisten toimenpiteiden käyttö on paikoin lisääntynyt.
Tämä kertoo siitä, ettei yksittäinen kieltolista ratkaise koko ongelmaa. Hoitokäytäntöjen muuttamiseen tarvitaan tutkimusnäyttöä, ammattilaisten koulutusta, potilaille ymmärrettävää viestintää sekä seurantaa siitä, siirtyykö toiminta aidosti hyödyllisempiin hoitoihin.
Vähähyötyisistä käytännöistä luopuminen voi vahvistaa terveydenhuoltoa, kun se tehdään avoimesti ja potilasturvallisuus edellä. Samalla on pidettävä kiinni siitä, että hälyttävät tai nopeasti pahenevat oireet arvioidaan viivyttelemättä.
