Lohjalla julki jokihelmisimpukkaa koskeva poikkeuslupa – harvinainen laji tuo virtavedet huomion keskelle
Lohja, 12.6.2026. Lupa- ja valvontavirasto julkaisi 12.6.2026 päätöksen LVV-U/68697/2026, joka koskee luonnonsuojelulain 83 §:n mukaista poikkeamista jokihelmisimpukan rauhoitussäännöksistä Lohjalla. Päätös koskee jokihelmisimpukkaa eli raakkua, joka on Suomessa erityisen huomionarvoinen virtavesilaji.
Asian eteneminen
- 12.6.2026: Lupa- ja valvontavirasto julkaisi päätöksen Lohjaa koskevasta poikkeusluvasta.
- 12.6.–18.7.2026: päätös on viranomaisen mukaan nähtävillä.
- Päätöksen aihe: jokihelmisimpukan rauhoitussäännöksiä koskeva poikkeuslupa luonnonsuojelulain nojalla.
Raakku kertoo virtaveden tilasta
Jokihelmisimpukka on laji, jonka suojelu kytkeytyy koko virtavesiympäristön kuntoon. Ympäristöministeriön aineiston mukaan raakku elää vain virtavesissä ja tarvitsee lisääntymiseensä taimenen tai lohen väli-isännäksi. Etelä-Suomessa laji esiintyy enää harvoissa joissa, ja sen luontainen lisääntyminen on monin paikoin heikentynyt tai loppunut.
Raakun erityisyys on myös sen pitkäikäisyydessä. Yksilö voi elää yli 200-vuotiaaksi, joten yhdenkin esiintymän suojelu katsoo pitkälle menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Virtavesi on sille kuin koti, arkisto ja synnytyspaikka samassa uomassa.
Mitä päätöksestä ei voi päätellä?
Julkaistu päätöslyhennelmä kertoo lupa-asian olemassaolosta, lainkohdasta, lajista ja nähtävilläoloajasta. Sen perusteella ei pidä päätellä, että raakun tila olisi Lohjalla parantunut tai heikentynyt. Tarkemmat johtopäätökset edellyttävät päätösasiakirjan ja mahdollisten taustaselvitysten lukemista.
Tällaisissa lupa-asioissa varovainen tulkinta on tärkeää. Rauhoitettua lajia koskeva poikkeuslupa ei ole yleinen lupa toimia vapaasti, vaan rajattu viranomaispäätös, jonka ehdot ja tarkoitus määritellään päätöksessä.
Paikallinen merkitys on käytännöllinen
Lohjalla virtavesiin liittyvät ratkaisut koskevat maanomistajia, urakoitsijoita, yhdistyksiä, kalastuksen parissa toimivia ja luonnossa liikkuvia asukkaita. Jos alueella on rauhoitettuja lajeja, suunnittelun merkitys kasvaa. Oikea tieto auttaa välttämään vahinkoja ja suuntaamaan kunnostusta sinne, missä siitä on luonnolle hyötyä.
Luonnonsuojelun näkökulmasta myönteistä on, että raakun suojeluun on Suomessa kehitetty pitkäjänteisiä keinoja. Metsähallituksen mukaan suojelutyöhön kuuluu muun muassa esiintymien kartoitusta, kantojen tilan arviointia ja elinympäristöjen kunnostamista.
