Isän syöpä koskettaa yhä useampaa lasta

Isän syöpä koskettaa yhä useampaa lasta
Kuvituskuva – Unsplash (Vitaly Gariev).

Lohja, 19.10.2026. Yhä useamman alaikäisen lapsen isällä todetaan syöpä, mutta aiempaa harvempi lapsi menettää isänsä sairaudelle. Syöpäjärjestöjen 19.10.2026 julkaisema tutkimusuutinen kertoo samanaikaisesti perheiden kasvavasta tuen tarpeesta ja syövästä selviytymisen myönteisestä kehityksestä.

Suomen Syöpärekisterin tutkimuksen mukaan vuosina 2017–2021 syöpä todettiin vuosittain keskimäärin noin 1 750 alaikäisen lapsen isällä. 1970-luvun alussa vastaava määrä oli noin 1 340 lasta.

Isänsä syöpään menettäneiden lasten määrä puolestaan väheni samojen ajanjaksojen välillä lähes 800 lapsesta noin 370 lapseen vuodessa. Luvut kuvaavat lapsia: samaan perheeseen voi kuulua useita alaikäisiä sisaruksia.

Pitkä muutos perheiden elämässä

Tutkimuksessa arvioitiin isien syöpädiagnoosien ja syöpäkuolemien koskettamien lasten määriä vuosina 1970–2022. Arviot muodostettiin yhdistämällä syöpä- ja kuolleisuustietoja väestötason syntyvyystietoihin. Tutkimus julkaistiin Acta Oncologica -lehdessä 30.7.2026.

Isien ikääntyminen selittää osaltaan diagnoosien lisääntymistä lasten alaikäisyyden aikana. Syöpäjärjestöjen mukaan isät olivat lapsen syntyessä vuonna 2023 keskimäärin 32-vuotiaita, kun vuonna 1985 keski-ikä oli 28 vuotta. Syöpäriski kasvaa iän myötä.

Tutkijat yhdistävät isän menettämisen vähenemisen parantuneeseen syövästä selviytymiseen. Samalla yhä useamman lapsen elämässä on vaihe, johon kuuluvat vanhemman tutkimukset, hoidot tai sairauden jälkeinen aika.

Tutkimushankkeessa selvitetään seuraavaksi vanhemman syövän yhteyttä lasten sosioekonomiseen asemaan ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Näistä vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa, jotta perheiden tukea voidaan suunnata paremmin.

Tietoa pienissä osissa

Syöpäjärjestöjen Kaikki syövästä -palvelu neuvoo kertomaan sairaudesta lapselle avoimesti ja hänen kehitystasonsa mukaisesti. Kaikkea ei tarvitse käsitellä yhdellä kertaa. Kysymyksiin voidaan palata sitä mukaa, kun niitä herää.

Lapselle on hyvä puhua myös hoidosta ja siihen liittyvästä toivosta. Samalla voidaan selvittää mahdollisia väärinkäsityksiä, kuten pelkoa sairauden tarttumisesta. Rehellisyys ja toiveikkuus voivat olla keskustelussa läsnä yhtä aikaa.

Kavereiden, koulun ja harrastusten säilyminen osana arkea on tärkeää. Perheen tilanteesta kannattaa sopia kerrottavaksi myös lapsen elämässä mukana oleville turvallisille aikuisille, jotta lapsi voi saada tukea kodin ulkopuolellakin.

Lähteet