Ojien tukkiminen nosti vedenpintaa myös muualla suolla
Lohja, 15.10.2026. Ojitettujen soiden ennallistaminen voi vaikuttaa vedenpinnan tasoon huomattavasti laajemmalla alueella kuin varsinaiset kunnostustyöt ulottuvat. Oulun yliopiston 15.10.2026 julkaisema tutkimustiedote kertoo, että Kittilässä sijaitsevan Matorovansuon vedenpinta nousi ennallistamisen jälkeen keskimäärin 23 senttimetriä.
Huomattavaa oli, että myös alueilla, joilla ojia ei ollut tukittu, vedenpinta nousi keskimäärin 22 senttimetriä. Paikoin nousua mitattiin yli 40 senttimetriä.
Havainnot perustuvat maastomittauksiin ja tietokonemallinnukseen. Tutkimus tuo uutta tietoa siitä, miten ennallistamistoimet vaikuttavat suon vesitalouteen ja kuinka kunnostustyöt voidaan jatkossa kohdentaa.
Ojia tukittiin eri menetelmillä
Matorovansuon ennallistaminen toteutettiin vuonna 2024 osana EU:n rahoittamaa LIFE PeatCarbon -hanketta. Suolla käytettiin useita ojien tukkimismenetelmiä, joiden vaikutukset poikkesivat toisistaan.
Turpeella täytetyt ojat nostivat vedenpintaa voimakkaimmin aivan käsiteltyjen ojien lähellä. Vaikutus kuitenkin heikkeni nopeasti etäisyyden kasvaessa. Tutkimuksessa keskimääräinen vaikutus väheni noin 70 prosenttia jo 40 metrin matkalla.
Ojapatojen vaikutus ulottui laajemmalle, paikoin noin sadan metrin etäisyydelle. Puuaineksella täytetyt ojat puolestaan nostivat vedenpintaa tasaisemmin laajalla alueella, vaikka paikallinen nousu jäi pienemmäksi.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että vedenpinta nousi voimakkaimmin suon keskiosissa ja sateisina jaksoina.
Veden liikkuminen ratkaisee
Ojitettu suo kuivuu, kun vesi pääsee poistumaan alueelta ojaverkostoa pitkin. Ennallistamisessa pyritään hidastamaan veden virtausta ja palauttamaan suon luontaista kosteutta.
Tutkimustulokset osoittavat, ettei yksittäisen ojan vaikutusta voi tarkastella irrallaan ympäröivästä suoalueesta. Veden liikkuminen yhdistää suon eri osat toisiinsa.
Oulun yliopiston apulaisprofessori Pertti Ala-ahon mukaan maastomittausten rinnalla tarvitaan tietokonemalleja, joiden avulla voidaan arvioida ennallistamisen vaikutuksia koko suoalueella.
Menetelmien erot ovat tärkeitä erityisesti ennallistamisen suunnittelussa. Jos tavoite on nostaa vedenpintaa laajalla alueella, toimenpiteiden sijoittelu ja käytettävät materiaalit voivat vaikuttaa lopputulokseen merkittävästi.
Hiilensidonnan muutoksia selvitetään seuraavaksi
Vedenpinnan palautuminen on tärkeä osa suoluonnon ennallistamista, mutta se ei yksin kerro kaikkia ympäristövaikutuksia.
Ojituksen kuivattama turve voi hajota ja vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia. Kosteusolosuhteiden palauttamisella pyritään vähentämään turpeen hajoamista ja luomaan edellytyksiä suolle ominaisen kasvillisuuden elpymiselle.
Tutkimuksessa mitattu vedenpinnan nousu ei kuitenkaan vielä osoita, kuinka paljon alueen kasvihuonekaasupäästöt ovat muuttuneet.
Oulun yliopiston tutkijat jatkavat eri ennallistamismenetelmien pitkäaikaisten vaikutusten selvittämistä. Seurannassa ovat muun muassa vesitalous, kasvillisuus ja hiilensidonta.
Tulokset tukevat tulevien hankkeiden suunnittelua
Matorovansuon havainnot eivät suoraan kerro, kuinka paljon vedenpinta nousisi esimerkiksi Lohjan ojitetuilla suoalueilla. Vaikutukset riippuvat suon rakenteesta, ojituksesta, maastonmuodoista ja veden virtauksesta.
Tutkimus antaa kuitenkin perusteen tarkastella ennallistamistoimia aikaisempaa laajempina kokonaisuuksina. Yhden alueen ojien tukkiminen voi parantaa vesitaloutta myös ympäröivillä suoalueilla.
Jos menetelmien vaikutukset pystytään ennakoimaan luotettavasti, kunnostustöitä voidaan suunnitella tehokkaammin. Luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastoon liittyvien hyötyjen varmistaminen edellyttää silti pitkäaikaista seurantaa.
