Vesilintujen metsästykseen vaaditaan malttia – lajintunnistus ratkaisee ennen laukausta
Lohja, 19.8.2026. BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto muistuttavat vesilintujen metsästäjiä kohtuullisuudesta, varmasta lajintunnistuksesta ja ajantasaisten rajoitusten tarkistamisesta. Järjestöjen yhteinen tiedote julkaistiin 19.8.2026 ennen vesilintujen varsinaisen metsästyskauden alkua.
Useiden riistavesilintujen kannat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä. Tiedotteen mukaan useiden riistasorsien määrät ovat laskeneet merkittävästi neljän vuosikymmenen aikana. Myös metsästystä parhaiten kestävän sinisorsan kanta on pienentynyt viidenneksellä kymmenessä vuodessa.
Kolme vastausta vastuulliseen pyyntiin
- Mihin pyyntiä on syytä kohdistaa?
-
BirdLife ja Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten lajien metsästystä ja kohdistamaan pyynnin elinvoimaisiin, runsaisiin lajeihin. Yleisimmin pyydettyjä vesilintuja ovat sinisorsa, tavi ja telkkä.
Runsaskaan laji ei tarkoita rajatonta saalismäärää. Metsästäjän on suhteutettava oma saaliinsa alueen lintumääriin ja lopetettava pyynti, kun ennalta harkittu tavoite on saavutettu.
- Mitä ennen laukausta on varmistettava?
-
Lintu on tunnistettava varmasti ja sen metsästyksen on oltava sallittua kyseisellä alueella ja kyseisenä ajankohtana. Jos lajia ei voi valaistuksen, etäisyyden tai lentotilanteen vuoksi tunnistaa, laukausta ei pidä ampua.
Samalla on arvioitava ampumamatka, laukauksen suunta, lähellä olevat rakennukset, kotieläimet, veneet ja muut metsästäjät. Saaliin tai haavoittuneen linnun löytämiseen on varauduttava, ja noutavan koiran käyttöä suositellaan.
- Miten kantoja tuetaan metsästyksen ulkopuolella?
-
Vesilintujen tilaa voidaan parantaa kunnostamalla elinympäristöjä, perustamalla ja hoitamalla kosteikkoja, vähentämällä vesistökuormitusta sekä poistamalla haitallisia vieraspetoja, kuten minkkejä ja supikoiria.
Pesärakenteet, rauhalliset levähdysalueet sekä pari- ja poikuelaskennat täydentävät kokonaisuutta. Laskentatieto auttaa mitoittamaan metsästystä kannan todellisen kehityksen perusteella.
Rajoitukset tarkistetaan ennen lähtöä
Vesilintujen varsinainen metsästyskausi alkaa 20.8.2026 kello 12. Järjestöjen tiedotteessa mainitaan muun muassa punasotkan metsästyskielto koko maassa, nokikanan metsästyskielto vuosina 2026–2028 sekä haahkan syysaikaisen metsästyksen kielto.
Osa rajoituksista on alueellisia, lajikohtaisia tai kiintiöihin sidottuja. Ajantasainen tieto on tarkistettava Suomen riistakeskuksen metsästys- ja pyyntiajoista tai Oma riista -palvelusta. Vanhaan muistikuvaan tai edellisen kauden sääntöihin ei pidä luottaa.
Lohjan vesillä tarvitaan omaa seurantaa
Valtakunnallinen kannan väheneminen ei osoita, kuinka paljon tietty vesilintulaji on vähentynyt Lohjanjärvellä tai muilla Lohjan vesillä. Paikallisen kehityksen tunnistaminen vaatii samoilla laskentapisteillä ja samoilla menetelmillä toistettuja havaintoja.
Parilaskennat kuvaavat vuosittaista vaihtelua ja pitkän ajan muutosta. Poikuelaskennat puolestaan kertovat pesimäkauden lisääntymistuloksesta. Vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien tekemät laskennat muodostavat aineistoa, jota Luonnonvarakeskus käyttää sorsakantojen tilan arviointiin.
Yhden metsästyspäivän runsas lintumäärä ei yksin osoita kannan olevan vahva. Paikalle on voinut kerääntyä muuttavia lintuja, tai muualla tapahtunut häirintä on voinut keskittää lintuja rauhalliselle vesialueelle.
Toipuminen alkaa elinympäristöstä
Maltillinen metsästys vähentää taantuneisiin kantoihin kohdistuvaa lisäpainetta, mutta se ei yksin korjaa kosteikkojen katoamista tai vesistöjen heikentynyttä tilaa. Parhaat tulokset syntyvät, kun pyynti, seuranta, vesiensuojelu ja elinympäristöjen hoito tukevat toisiaan.
Vesilintukantojen väheneminen on vakava kehityssuunta, mutta kunnostetut kosteikot ja rauhalliset levähdysalueet osoittavat, että käytännön ratkaisuja on olemassa. Paikallinen yhteistyö voi antaa linnuille paremmat pesimä- ja muuttoedellytykset sekä säilyttää vastuullisen metsästyksen mahdollisuudet.
