Myönteinen suhtautuminen perhevapaisiin ei vielä takaa sujuvaa paluuta töihin
Lohja, 6.10.2026. Vuoden 2022 perhevapaauudistus näkyy työpaikoilla isien pidempinä vapaina, mutta työn järjestelyt eivät ole kaikkialla kehittyneet samaa tahtia. Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 6.10.2026 julkaisema tutkimustieto kertoo myönteisestä ilmapiiristä, jonka rinnalle kaivataan nykyistä järjestelmällisempiä käytäntöjä.
Tutkimuksen havainto on relevantti myös Lohjan työpaikoilla: perhevapaa ei ole vain työntekijän henkilökohtainen jakso, vaan muutaman kuukauden poissaolo vaikuttaa helposti koko tiimin työnjakoon, sijaisratkaisuihin ja paluuseen.
Ennen vapaata tieto kulkee, suunnittelu vaihtelee
Perhevapaaoikeuksista tiedottaminen oli tutkimuksessa tavallista. Sen sijaan esimerkiksi esihenkilöiden kouluttaminen ja ennen vapaata käytävät suunnitelmalliset keskustelut olivat epätasaisemmin käytössä.
Juuri lähtövaiheessa ratkaistaan kuitenkin monta käytännön asiaa. Työtehtäville tarvitaan vastuuhenkilöt, keskeneräiset kokonaisuudet pitää siirtää hallitusti eteenpäin ja työntekijälle on hyvä tehdä selväksi, miten työpaikka pitää yhteyttä vapaan aikana.
Kun yhteisiä kirjattuja käytäntöjä ei ole, ratkaisut voivat riippua huomattavan paljon yksittäisestä esihenkilöstä. Se voi johtaa siihen, että samassa organisaatiossa kahden työntekijän kokemukset perhevapaasta ovat keskenään hyvin erilaisia.
Muutaman kuukauden poissaolo voi olla hankala väli
Työterveyslaitoksen ja THL:n aineistossa pidemmät isien perhevapaat ovat tuoneet esiin käytännön ongelman. Muutaman kuukauden mittainen vapaa voi olla liian lyhyt aika uuden sijaisen rekrytointiin, mutta samalla niin pitkä, ettei kaikkia tehtäviä ole kohtuullista jakaa muun henkilöstön hoidettaviksi.
Jos työt jaetaan olemassa olevalle henkilöstölle ilman resurssien tarkastelua, perhevapaan kustannus voi näkyä työyhteisössä lisääntyneenä kiireenä. Jos taas tehtäviä voidaan priorisoida, jättää määräajaksi pois tai koota sijaiselle mielekkääksi kokonaisuudeksi, kuormitus voi jäädä pienemmäksi.
Työpaikan kannalta olennaista ei siten ole vain suhtautua perhevapaaseen myönteisesti. Tarvitaan tapa käsitellä ennakoitava poissaolo aivan kuten muitakin henkilöstöresursseihin vaikuttavia muutoksia.
Paluu tarvitsee oman vaiheensa
Tutkimuksessa paluuperehdytys sekä uraan ja palkkakehitykseen liittyvät keskustelut olivat harvinaisempia kuin yleinen perhevapaaoikeuksista tiedottaminen.
Työelämä voi muuttua jo muutaman kuukauden aikana. Järjestelmät päivittyvät, asiakkuudet vaihtuvat ja vastuualueita jaetaan uudelleen. Siksi vapaalta palaavan työntekijän tilannetta ei aina voi palauttaa yksinkertaisesti siihen pisteeseen, johon työ jäi ennen poissaoloa.
Hyvä paluukäytäntö voi olla kevytkin. Olennaista on, että työntekijä tietää muuttuneet tehtävät ja saa mahdollisuuden keskustella omasta työnkuvastaan sen sijaan, että ajantasaisen tiedon kerääminen jää ensimmäisten työpäivien aikana hänen vastuulleen.
Tutkimusta ei pidä tulkita koko Suomen mittaukseksi
Tutkimuksen aineistoon kuului HR-ammattilaisten haastatteluja ja kuudella työpaikalla toteutettu esihenkilökysely. Osallistuneet työpaikat olivat lähtökohtaisesti keskimääräistä perhemyönteisempiä.
Tuloksista ei siksi voi päätellä, että esimerkiksi tietty osuus kaikista Lohjan tai Suomen työpaikoista toimisi samalla tavalla. Tutkimuksen arvo on ennen kaikkea siinä, että se tunnistaa käytännön kohtia, joissa perhevapaauudistus näkyy työorganisaatioiden arjessa.
Myös tutkimukseen osallistuneissa työpaikoissa vain noin puolet esihenkilöistä oli täysin samaa mieltä siitä, että oma työpaikka on perheystävällinen. Havainto osoittaa, ettei myönteinen yleisasenne automaattisesti tarkoita valmiita toimintatapoja.
Yhteiset toimintamallit voivat helpottaa kaikkien arkea
Kirjalliset käytännöt eivät tarkoita jäykkää mallia jokaiselle perheelle. Päinvastoin ne voivat antaa yhteisen pohjan, josta voidaan joustaa erilaisissa tilanteissa.
Tutkijat nostavat esiin myös muut perhemuodot ja hoivavastuut. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei koske vain pienten lasten vanhempia, vaan työntekijällä voi olla esimerkiksi vastuuta ikääntyneen läheisen hoidosta.
Kehityssuunta on lupaava siinä mielessä, että perhevapaiden hyväksyttävyys ei tutkimuksen perusteella näyttäydy suurimpana ongelmana. Seuraava askel on muuttaa myönteinen ilmapiiri ennakoitaviksi käytännöiksi, jotka helpottavat sekä vapaan pitäjän, esihenkilön että muun työyhteisön arkea.
