Kaatumisriski pyritään tunnistamaan entistä aikaisemmin
Lohja, 28.8.2026. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue käynnistää syyskuussa 2026 nelivuotisen projektin, jonka tavoitteena on tunnistaa erityisesti ikääntyneiden kaatumisriski nykyistä aikaisemmin. Projekti ulottuu vuosille 2026–2029 ja koskee koko hyvinvointialuetta, johon Lohja kuuluu.
Tavoitteena ei ole luoda vain yksittäistä kampanjaa, vaan yhtenäinen toimintamalli eri palveluihin. Mallin on tarkoitus ohjata riskin tunnistamista, ehkäisevien toimien aloittamista ja tulosten seurantaa.
Yksi kaatuminen voi muuttaa arjen suunnan
Hyvinvointialueen tiedotteen mukaan joka toinen 80 vuotta täyttäneistä kaatuu. Ensimmäinen kaatuminen voi lisäksi lisätä uusien kaatumisten riskiä.
Noin puolet kaatumisista aiheuttaa tiedotteen mukaan jonkin vamman. Seurauksena voi olla myös liikkumisen pelkoa, toimintakyvyn heikkenemistä ja aiempaa suurempi palvelujen tarve, vaikka kaatuminen ei aiheuttaisi vakavaa murtumaa.
Suomessa kaatumisten kerrotaan johtavan vuosittain noin 45 000 hoitojaksoon ja 6 000–9 000 lonkkamurtumaan. Yhden lonkkamurtuman kustannukseksi hyvinvointialue ilmoittaa yli 30 000 euroa.
Alueella todettiin 580 lonkkamurtumaa
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella todettiin vuonna 2025 yhteensä 580 lonkkamurtumaa. Alueen ilmoittama lonkkamurtumien esiintyvyys oli 0,6 prosenttia, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettamaksi tavoitteeksi kerrottiin 0,4 prosenttia.
Luvut eivät ole Lohjan kaupungin omia tilastoja. Tiedotteessa ei eritellä, kuinka moni alueen lonkkamurtumista tapahtui Lohjalla tai miten kaatumisriski jakautuu hyvinvointialueen kuntien välillä.
Alueellisia prosentteja ei siksi voi siirtää suoraan Lohjan väestöön. Paikallisen tilanteen arvioiminen edellyttäisi Lohjaa koskevia, samalla menetelmällä koottuja tietoja.
Nykyiset käytännöt vaihtelevat palvelusta toiseen
Hyvinvointialueen mukaan kaatumisriskiä arvioidaan nykyisin eri tavoin eri palveluissa. Tunnistaminen voi riippua yksittäisen ammattilaisen osaamisesta, minkä vuoksi osa riskissä olevista ihmisistä voi jäädä havaitsematta tai päästä ehkäisevien palvelujen piiriin vasta myöhään.
Uuden mallin on tarkoitus kuvata, miten sekä kaatumisriski että kaatumisen pelko tunnistetaan. Samalla määritellään, milloin ehkäiseviä toimia tarvitaan ja miten niiden toteutumista sekä vaikutuksia seurataan.
Painopistettä pyritään siirtämään vammojen hoitamisesta ennakointiin. Käytännössä tämä edellyttää, että havaittu riski johtaa sovittuun jatkotoimeen eikä tieto jää vain yksittäiseen asiakasmerkintään.
Ehkäisy kuuluu koko palveluketjulle
Projektissa ovat mukana ikääntyneiden palvelut, terveyspalvelut ja asumisen palvelut. Kehittämiseen osallistuvat lisäksi kunnat ja järjestöt Voimaa vanhuuteen -ohjelman kautta sekä hyvinvointialueen käyttämät ostopalvelujen tuottajat.
Laaja osallistujajoukko on tarpeen, koska kaatumisriski voi tulla esiin monessa paikassa. Havainnon voi tehdä esimerkiksi terveydenhuollon ammattilainen, kotiin vietävän palvelun työntekijä tai asumispalvelujen henkilöstö.
Tulokset ratkaistaan käytännön työssä
Projektin käynnistyminen ei vielä osoita, kuinka paljon kaatumiset tai lonkkamurtumat vähenevät. Vaikutus voidaan arvioida vasta sen jälkeen, kun yhteinen malli on otettu käyttöön ja sen toteutumista on seurattu riittävän pitkään.
Nelivuotinen toteutusaika antaa kuitenkin mahdollisuuden testata toimintatapoja, korjata havaittuja puutteita ja vakiinnuttaa käyttökelpoiset käytännöt. Varhainen tunnistaminen voi parhaimmillaan säilyttää toimintakykyä ja vähentää tilanteita, joissa ensimmäinen apu tulee vasta kaatumisen jälkeen.
