Karjalohja etsii omaa ratkaisua terveysaseman tulevaisuuteen – asukkaat harkitsevat kiinteistön ostamista ja tilojen vuokraamista lääkärille

Karjalohja etsii omaa ratkaisua terveysaseman tulevaisuuteen – asukkaat harkitsevat kiinteistön ostamista ja tilojen vuokraamista lääkärille
Kuvituskuva – Wikimedia Commons (ELSQU), CC BY-SA 4.0

Karjalohjalla terveysaseman tulevaisuus ei ole jäämässä pelkän päätöspöytäkirjan varaan. Ylen mukaan osa asukkaista haluaa ostaa terveysasemakiinteistön Lohjan kaupungilta ja vuokrata tilat itse lääkärille. Ajatus on käytännöllinen: jos palvelu uhkaa siirtyä kauemmas, kylä pyrkii pitämään oven auki omin keinoin – ainakin jonkinlaisen vastaanoton osalta.

Ylen 57 sekunnin uutisvideossa viesti on silti selkeä: kyse ei ole vain seinistä ja neliöistä, vaan turvallisuuden tunteesta. Kun tutun terveysaseman toiminta on päättymässä, monelle tärkeintä on, ettei arki muutu yhdellä päätöksellä “pitkien matkojen terveyskeskukseksi”.

Tausta: mitä hyvinvointialue on jo linjannut?

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mukaan Karjalohjan ja Sammatin terveysasemapalvelut päättyvät ulkoistamissopimuksen päättyessä 31.3.2026. Aluehallitus on myös kirjannut, että toimintaa ei kilpailuteta uudelleen. Hyvinvointialueen tavoitteena on kuitenkin turvata perustason terveys- ja neuvolapalveluja mahdollisuuksien mukaan jatkossakin esimerkiksi liikkuvia palveluja hyödyntäen, ja toteuttamissuunnitelma on tarkoitus tuoda päätöksentekoon ennen sopimuskauden päättymistä.

Asukkaiden ehdotus: “pidetään tila – ja mahdollisuus – elossa”

Karjalohjalaisten suunnitelma kääntää asetelman toisinpäin. Sen sijaan, että odotetaan valmista palvelumallia, kylä yrittää rakentaa edellytyksiä sille, että vastaanottotoimintaa voisi jatkaa samoissa tiloissa, vaikka järjestämistapa muuttuisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi kiinteistön ostamista kaupungilta ja vuokraamista lääkärille tai palveluntuottajalle.

Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen toteutuminen edellyttää monen palan loksahtamista paikoilleen: rahoitus, omistajuus, vuokrasopimukset, toiminnan järjestäminen ja ennen kaikkea potilasturvallisuus sekä hoidon jatkuvuus. Silti aloite kertoo siitä, miten vahvasti ihmiset ovat sitoutuneita lähipalveluun silloin, kun se on omassa arjessa kriittinen.

Miksi tämä on koko Lohjan mittainen kysymys?

Karjalohja on pieni, mutta asetelma on tuttu monessa paikassa: mitä tapahtuu, kun palveluverkkoa tiivistetään ja asiointi keskittyy kauemmas? Kun matka pitenee, kynnys hakeutua hoitoon voi kasvaa – erityisesti iäkkäillä, autoa vailla olevilla tai niillä, joille liikkuminen on jo valmiiksi hankalaa.

Jos karjalohjalaisten malli etenee, se voi tarjota yhden käytännön esimerkin siitä, miten paikallisyhteisö yrittää pehmentää muutoksen reunoja. Samalla se nostaa esiin isomman kysymyksen: missä kulkee vastuun raja julkisen palvelun ja paikallisen omatoimisuuden välillä, ja millainen ratkaisu on sekä laillinen että kestävällä tavalla toimiva.

Mitä seuraavaksi kannattaa seurata?

  • Kiinteistön kohtalo: eteneekö ostoaikeista neuvotteluihin Lohjan kaupungin kanssa?
  • Hyvinvointialueen toteuttamissuunnitelma: millaisia liikkuvia tai korvaavia palveluja Karjalohjaan tuodaan ja millä aikataululla?
  • Arjen toimivuus: löytyykö malli, joka on potilaalle selkeä, turvallinen ja käytännössä saavutettava?

Lähteet