Lohja, 24.3.2026. HUSin ja Helsingin yliopiston tutkijoiden tuore tutkimus antaa uutta painoa sille, miten olkavarren murtumia kannattaa arvioida työikäisten potilaiden kohdalla. Viesti ei ole se, että jokainen murtuma pitäisi leikata, vaan se, että hoitopäätöksen kustannuksia kannattaa tarkastella aiempaa laajemmin myös työkyvyn ja poissaolojen näkökulmasta.
Mitä tutkimus merkitsee käytännössä?
Suomalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa leikkaushoito osoittautui yhteiskunnan näkökulmasta edullisemmaksi kuin hoito toiminnallisella ortoosilla. Kun mukaan laskettiin työpoissaoloista aiheutuvat kustannukset, leikkausryhmän kokonaiskustannus jäi pienemmäksi kuin ortoosiryhmässä. Pelkkien suorien terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta ortoosi oli silti edullisempi vaihtoehto.
| Tarkastelutapa | Mikä korostui? |
|---|---|
| Yhteiskunnan näkökulma | Leikkaushoito oli vaikuttavampi ja kokonaiskustannuksiltaan edullisempi. |
| Terveydenhuollon suorat kulut | Ortoosihoito oli halvempi ja kustannusvaikuttavampi. |
| Työikäisen potilaan arki | Työkyvyn palautumisen nopeus voi muuttaa koko hoitopolun taloudellista kuvaa. |
Tulos ei tarkoita yhtä ratkaisua kaikille
Tutkimuksen tärkein opetus on näkökulman laajuus. Sama hoito voi näyttää edulliselta yhdestä kulmasta ja kalliilta toisesta. Siksi päätöksenteossa korostuvat potilaan elämäntilanne, työn luonne, toipumisen aikataulu ja se, millaisia vaikutuksia pitkällä sairauspoissaololla voi olla.
Tämä on olennaista myös Lohjan sairaalan vaikutusalueella, jossa HUS palvelee ensisijaisesti Lohjan lisäksi Hangon, Inkoon, Karkkilan, Raaseporin, Siuntion ja Vihdin asukkaita. Kun tutkimustieto tarkentuu, sen vaikutukset näkyvät vähitellen myös siinä, millaisia hoitokeskusteluja potilaiden kanssa käydään.
Lohjan näkökulmasta kyse on hoidon arjesta
Paikallisesti uutisen merkitys on siinä, että tutkimus tuo lisää painoarvoa yksilölliselle hoitopäätökselle. Työssäkäyvälle potilaalle nopeampi toimintakyvyn palautuminen voi olla ratkaiseva tekijä. Toiselle taas konservatiivinen hoito voi edelleen olla järkevin vaihtoehto.
Tutkimus ei siis yksinkertaista hoitoa mustavalkoiseksi, vaan tekee keskustelusta tarkemman. Se on potilaan kannalta usein hyvä uutinen.
